JOU!
Kylla, olen siis jattanyt bailauksen luvatun maan, Sydneyn, seka kaikki ystavani ja elamani (taas) taakse.
Alotan ihan tosta mihin viimeksi jatin.
Ja heti alkuun sellanen juttu, etta jos mun teksti takkuilee se johtuu siita, etta aurinko on sulattanu mun aivot totaalisesti. Tai jos ei aurinko ole sulattanut, niin sitten semmonen taikajuoma jota myydaan kuuden bokseissa.
Anyways. Tosiaan, en edes itse jaksanut lukea tota edellista postaustani kunnolla (jos edes itse jaksa lukea omia juttujani tuskimpa tekaan), joten en oikeen voi muistaa mita kaikkea tassa valissa on ollu, mut yritetaan.
Tosiaan olin siella toissa siten pakkailemassa kamoja, ja sama meno jatkui joka viikko. Ikina ei tiennyt, etta onko tyopaikka taattu myos seuraavana paivana. Sellasta helvetin rulianssia koko pulju. Ja niin royhkeeta kuin se onkin, niin kylla huomaa miten tyonantajat kohtelee beckpackereita taalla. Sinikin sai fudut, koska oli kipeana. KIPEANA!? Ja mulle ei edes viittitty ilmotella kun vasta aamusin paasenko toihin vai en..
Mutta... Se ei enaa haitannut, KOSKA pomo sanoi yhtena paivana mulle, etta haluaisinko menna sen mukaan asiakastapaamiseen ja olo oli kun taivaan portit olisi aukaistu ja totesin kadet verilla pakkaamisesta, etta mika ettei! Noh, seuraavana paivana Anita (pomo) ja Angel (vallan kahvaan varastopaalikkona paassyt kiinalainen) pukivat mut meidan firman tuotteisiin. Onneksi minusta niissa tamineissa ei ole kuvaa. Jos mun itsetunto oli siina vaiheessa viela elossa, se hakatiin kuoliaaksi lapiolla. Tunsin erittain suurta hapeaa, mutta nielin ylpeyteni ja pysyin orjallisessa roolissani. Hiljaa ja hymyillen.
Anita ilmoitti Angelin kanssa mun asua pohdittuaan, etta hyvin istuu ja etta nyt lahdetaan. JA VOIN KERTOA, etta mun kaikki paskat fiilikset siita asusta katos kun nain, etta lahdetaan sinne asiakas tapaamiseen Anitan kaks paikkasella avo lexuksella. AH, se oli kylla nannaa, vaikka valilla pomon ajotyyli pelotti. No... Nainen ratissa, saletisti ojassa eiks jee :D? Tata hommaa jatkui siten kolmisen paivaa, jonka jalkeen se puoti suljettiin ja multa meni tyot alta. TAAS.
Paatin sitten parin tunnin pohdinnan ja painostuksen jalkeen, etta kai mun on sitten vaan lahdetava matkaamaan ja painelin sit samantien pakettireissun ostamaan.
Eka etappi oli Byron Bay, johon matka Sydneysta kesti dosalla 12 tuntia. Oli aika vasyttavaa istua dosassa, ja yrittaa nukkua samalla kun joku b-luokan leffa pauhas telkkarissa. Sain nukuttua aina semmosia puolen tunnin patkia, mutta hienoin hetki ehdottomasti oli herata aamu 5 aikoihin auringon nousuun, keskella ei mtn ja usvaset niityt taynna lehmia. Se oli kaunis momentti, jota ihastelin ehka 5 sekunttia jonka jalkeen silmani painuivat kiinni.
Byron Bay oli siisti paikka, toooosi rento meno. Jos Sydney oli semisti hektinen, niin Byronissa ei varmaan edes sanaa "hektinen" tiedetty. Pieni, muta kaunis paikka ja paljon ihania ihmisia.
Byronista en ollut etukateen varannu hostellia, ja tsagalla sain ekaksi yoksi buukattua sangyn. Seuraavana paivana soittelin Byronin kaikki hostellit lapi, mutta koko mesta oli tayteen buukattu. Mulla oli siis vaihtoehtona nukkua ulkona tai maksaa itteni kipeaksi jostain kamasesta motelli huoneesta. No way, hose! Ulkona nukkuminen olisi ollut kokemus sinallaan, mutta onneksi loysin leirinta alueen, koska toisena yona oli ukkosmyrsky ja siinahan olisin sitten jossain puistossa itkenyt itseni uneen pelkan makuupussin kanssa (jonka tanaan vittu menin hukkaamaan).
Siella leirinta alueella oli semmosia pienia kovasta muovista tehtyja telttoja ja yhteen niista majotuin. Siella oli kaks patjaa, lamppu ja katossa reika. Mut oli se HUOMATTAVASTI parempi kun ei mtn. Ja parasta oli, etta ilalla kun menin grillailemaan tutustuin yhteen belgialaiseen heppuun ja saksalaiseen pariskuntaan. Mentiin jatkamaan meijan illanistujaisia sitten Peterin (belg.) pakuun, jossa oli kaikki herkut. Siella sitten puhutiin syvallisia ja kehuttiin kilpaa kuinka mahtava paikka eurooppa on. Saksalaiset lahti takas niiden pakulle ja Peterin kanssa sitten jatkettiin matkaa Cheeky Monkeyyn, joka oli paikallinen bailaus rakala. Meno oli huhujen mukanen, ja paikka taynna englantilaisia bailaamassa poydilla. Huh. Sitten mentiin yo kavelylle viela rantaa, mika oli todella hieno kokemus!
Seuraavana paivana mulla oli reissu Nimbiniin, joka oli puolentoista tunnin ajomatkan paassa Byronista. Nimbin on entinen tehdas alue, joka autioitui 70 luvulla, jonka jalkeen hipit ottivat paikan haltuun. Hahha, se kirjaimellisesti oli australian amsterdam, hoystettyna torkeen aidolla meiningilla. Joka paikassa vanhoja rastatukkasia old school hippeja, ja yks ihana noin. 70 vuotias hippi mummo joka kauppas hamppu kakkuja. Ja se mesta... Kaikki. KAIKKI, asiat oli tehty tai liitty jotenki hamppuun. Oli bongeja, pilvea, hamppukekseja, kakkuja, hampusta tehtyja kuteita paidoista kenkiin, julisteita, hampulle sopivaa multaa, siemenia... Kaikkea loyty. Siella mestassa on myos poliisi asema, koska taallahan se pilvi on myos laitonta, mutta opas sano meille, etta jos kytat ottaa kamaa haltuun, ne todennakosesti polttelee ne itse. Sairasta :D Mutta helmi mesta, ei voi muuta sanoa. CHILL. Suunnitelmana on viettaa elakepaivat siella! Nimbinin jalkeen mentiin grillamaan yhteen kansallispuistoon mista oli hulppeat maisemat jarvelle. Chillattiin ja grillattiin, jonka jalkeen jatkettiin matkaa. Pysahdyttiin ennen takas menoa Byroniin, semmoselle pienella vesiputoukselle, missa paasi uimaan ja mihin paasi hyppamaan max. 20 metrista jos halus. Huh, itsehan pelkaan korkeita paikkoja, jonka takia ei ollu mitaan saumoja hypata mutta videoita otin esim. yhesta jatkasta joka kiipes yhteen puuhun vesiputouksen ylla ja hyppas sielta. Ja mestana ehdottomasti kauneimpia mita olen ikina elamassani nahnyt!
Saavuin asken tanne Noosaan, ja nyt istun nettikahvilassa venaten, etta kyyti vie mut hostellille. Huomenna sitten telttailemaan Noosan kansallispuistoon. Can't wait!
JA KUUMA ON KU HELVETISSA, ja mita ylemmas rannikkoa meen sita kuumempi on! Eli Cairnsissa olo on kun asuis pannulla.
Mut nyt menee hyvin ja on oikeastaan ihan kiva matkustaa yksin. Vahan aina janskaa, kun mahan tunnetusti en mikaan ruudin keksija oo, mut ihan ok olen selviytynyt!
Ikava! Mutta ei oo enaa kauaa kun tuun takas, niin ottakaa nyt ilo irti siita, etta olen taalla :D
<3<3<3 puspus<3333333333333333333333333
Thursday, December 18, 2008
Thursday, November 27, 2008
Elaman vuoristorata ei vaan lopu!
Jeap jeap jeap...
*Niin kuin otsikosta voi paatella, on ollu nyt jo pari viikkoa aikamoista vuoristorataa elama taalla. Valilla on huonoja paivia ja valilla hyvia, ihan niinku kaikilla meilla, kaikkialla. Nyt on vaan ollu vahan liikaa niita huonoja paivia. Pari kertaa, tai oikeastaan jo enemman kun pari oon meinannu jo luovuttaa ja ollu maksun paassa takasin paluu lentolipuista. huh.
Ja nyt olen tajunnut sen, tai jo oikeastaan aikoja sitten, etta vaikka olisi toisella puolen maapalloa, ei asioita vaan paase karkuun.
Kaikista pahinta on se, etta taalla yksin olessa tulee mietittya kaikkia asioita. Sehan on ihan helvetin hyva juttu, mutta kuten naapuri hurrilassa sanottu kaikista asioista liikaa tekemalla saa syovan, niin sama patee varmastikkin omien asioiden kanssa liikaa yksin painimiseen. Huh, tulipa pitka lause.
Ihan tilanne infoks, istun tassa meidan naapuri baarissa bissella. Oli pakko ostaa, kun kaupan paallisena saa kayttaa tata "NOPEAA" konetta. Yeah. Ja bissekin maistuu.
Noh, alku avautumisista sitten etia pain.
Tosiaan, sain sen tyopaikan maanantaina, ja kuten edellisessa merkinnassa tulee selkeasti esille, niin olin enemman kuin iloinen sen saatuani. No siinahan sitten karvistelin kolmisen paivaa fyysisia toita tehden, eli niita helvetin koukkuja pahviesitteisiin laittaen.
Oli mulla kylla hauskaakin :D Kolmantena paivana eli keskiviikkona sinne tuli yks uus tytto. Istuin siina poydassa niita toita duunaten ja se tytto rupes tekemaan samaa hommaa siina mun vieressa. Istuttiin siina hiljaa ja sivu silmalla huomasin kun se tytto tsiigaili mun liikkeita ja rupesi kiristamaan tahtia. No mina tietenkin kolmen paivan rautaisella kokemuksellani ajattelin, etta "helvetin keltanokka... tulee saatana tohon jotain kukkoilemaan, itsehan en ammattilaiselle alkais." Ja koska tunnetusti meidan perheessahan on taa voitontahto verissa, niin vaistomaisesti rupesin sitten vetelemaan niita koukkuja niin, etta oli sormet verilla. Meni hetki ja se tytto sit kysy, etta miten taa sujuu parhaimmalla tavalla. Sitten tajusin semmosen itsestaan selvyyden, etta se oli vaan koittanu ottaa mallia, etta miten hommat hoituu. Ja mina idioottina ja kilpailuviettisena tietenki otin heti sen haasteena vastaan. Mut pointsit faijalle ja broidille mun kouluttamisesta, etta pitaa joku papereiden koukutuskin ottaa kilpailuna :D (ja terkut <3)
Jooh no siinahan se keskiviikko paiva menikin, kunnes paivan paatteeks saatiin rahat kouraan ja viela semmonen mukava info paalle, etta saadaan kaikki potkut.
Vittu mita paskaa, siina tyoilmotuksessa luvattiin, etta kaheks viikoks tai enemmaks ajaks toita. Juuuuuh, no kolme paivaa duunia. on seki ihan ok.
Siinahan ma sitten jatkoin masistelua toista paastyani, koska se ainut asia minka ma taalla haluun (rahan ja maineen lisaks) on yks pirun skeittilauta! Ja mun haaveet siita muris ku haukku konsanaan.
Viikonlopun sitten uiskentelin itsesaalin syvassa meressa ja parilla itku soitolla oli mamaakin pakko kiusata. Voin kertoa, etta mun tila ei ollut kauhean kaukana semmosesta legendaarisesta lauseesta kuin "KUKAAN EI RAKASTA MUA!!"
Hengailin sitten viikonlopun Palmsissa (Kings Crossilla) mieltani piristaen, missa meijan suomalais legioona pitaa majapaikkaansa. Meitahan on taalla nyt ihan yber katras kun Pekkakin paas taydentamaan meidan tuulipukukansaa. Kokonaisuudessaanhan meita on taallaMINA, Nasta, Sini, Arina, Niko ja Pekka. Ja mun newtown poitsua, Ottoa, unohtamatta.
Maanantai tuli ja olin jo valmistautunut tyhjan tayteiseen viikkoon kun sain soiton Anitalta, silta mun pomolta. Se totes, etta ois sittenki toita tarjolla ja mahan, vaikka vitun vihanen niista potkuista olin, nielin ylpeyteni ja sanoin, etta mahtavaa!
Alotin sitten tiistaina duunit (TAAS) ja taytyy sanoa, etta huomatessani, etta olin ainut joka oli pyydetty takas toihin mut valtas semmonen ihmeellinen tunne. Mikas se nyt taas olikaan... Ainiin! Iloisuus!
En ma nyt viitti ylpeilla tai mitaan, mutta sen lisaks, etta oon maailman neljanneks nopeimmassa vesijuoksu tiimissa niin luulempa, etta oon Marrickvillen (Sydneyn paikallinen Roihuvuoren teollisuusalue) paras koukuttaja. Jeah :DDD Tai ei valttamatta Marrickvillen, mutta ainaskin meidan duunin.
Mun paivahan sitten viela parani entisestaan, kun sain ylennyksen ja paasin pomojen kanssa isoon varastoon tyoskentelemaan "kankaiden pakkaajana" (hahahah, ma tiedan, saalittavaa!!) Jooh... toihan oli sitten ihan taivas mulle, kun sen ainaisen koukutuksen sijaan paasin tyontamaan kankaita pusseihin, josta ma olin ensin innoissani ku pedofiili lapsesta. Intoni jatkui sitten tahan paivaan, eli torstaihin saakka. Nyt oon jo tostakin aevan puhki. 9 tuntia joka paiva samaa liiketta, joka tapahtuu pelkastaan kasilla. Mut en oikeasti valita, oon vaan ilonen etta sain pitaa sen duunin. Helvetin ilonen. Sitapaitsi jos ei muuta, niin ainakin kadet pysyy trimmissa ;)
Hostelilla kaikki jatkuu niin kuin aina. Eilen oli TAAS tappelu. Olin ulkona Brandenin kanssa, ja kun tulin takas kuulin Otolta, etta se yks armenialainen jatka (n. 42 vuotias) oli vetany yhta Benia ( perikymppinen aussi kundi ja tayspainen nisti) ja yhta toista jabaa dunkkuun. Syyta en tieda, enka jaksa edes kysya. Tappeluita syntyy millon mistakin, poliittisista keskusteluista ja juusto varkauksista. Ihan perus. Tanaan sitten kun paasin toista, niin silla toisella jaballa oli silmalappu ja laastareita naamassa ja se armenialainen jaba on kuulema vielakin putkassa.
Semmosta pojilla.
Ja noi tytot on nyt muuten vaan niin pimeita, etten jaksa edes siita kirjottaa :D enka tanne edes viitsi, koska vahan isompi lintu laulo, etta taalla kay myos semi asiallisempaa jengia lukemassa. Terguja!
Joo siita eilisesta viela... Niin oltiin tosiaan Brandenin kanssa Bank Hotelissa, joka on meijan vakkari paikka. Oli ihan sika kova meno, ja tutustuin Brandenin iiiihaniin kavereihin, joiden kanssa mennaan lauantaina Sydneyn kuulema parhaimpaan meno mestaan. Kaikki ne oli paalle 30, Branden mukaanlukien, mutta ei se menoa haittaa. Toisinaan viihdyn vahan aikuisemmassa seurassa, vaikka ei ne kylla sita oikeasti edes ole :D
Joo, etta elama hymyilee. Valilla vittumaisesti ja toisinaan ihan kivasti.
On vahan vaikeeta, mutta niin kaikilla joskus. Toivottavasti taa lahtis nyt vaikka duunien mukana paremmin rullamaan.
Mulla ei sitten varmaan vahaan aikaan ole mitaan sanottavaa, koska kaikki tulee pyorimaan ens viikon toiden ymparilla, MIKALI ne ei taas potki meita sielta.
Niiinh, ja jahka lopetan sen itsestani peilikuvien oton, niin koitan ruveta hommiin ja ottaa kuvia esim. mun hostellista. Siten voitte vaihtaa fiktiiviset visionne fyysisiin kuvaelamyksiin mun hellholesta.
Lahen tasta nukkumaan, tuli tosi turha postaus, mut ainaski jotain. Ja D jos luet tan, niin mailin sulle myohemmin.
Kuulin, etta siella on lunta! NAUTTIKAA, kun sita viela on. Kohta se ilmastonmuutos vie lumetkin.
Parjailkaa siella kullat!!! Ja rakkautta. Ja pus pus!
(* Kyseinen perustuu puhtaasti vakaaseen faktapohjaan ja ei sisalla sarkastisia ilmauksia!)
(Eli tyhmille [kts. sanakirjasta "tamperelainen"], etta asiat on oikeasti ihan hyvin ja kylla ma parjaan taalla :D)
*Niin kuin otsikosta voi paatella, on ollu nyt jo pari viikkoa aikamoista vuoristorataa elama taalla. Valilla on huonoja paivia ja valilla hyvia, ihan niinku kaikilla meilla, kaikkialla. Nyt on vaan ollu vahan liikaa niita huonoja paivia. Pari kertaa, tai oikeastaan jo enemman kun pari oon meinannu jo luovuttaa ja ollu maksun paassa takasin paluu lentolipuista. huh.
Ja nyt olen tajunnut sen, tai jo oikeastaan aikoja sitten, etta vaikka olisi toisella puolen maapalloa, ei asioita vaan paase karkuun.
Kaikista pahinta on se, etta taalla yksin olessa tulee mietittya kaikkia asioita. Sehan on ihan helvetin hyva juttu, mutta kuten naapuri hurrilassa sanottu kaikista asioista liikaa tekemalla saa syovan, niin sama patee varmastikkin omien asioiden kanssa liikaa yksin painimiseen. Huh, tulipa pitka lause.
Ihan tilanne infoks, istun tassa meidan naapuri baarissa bissella. Oli pakko ostaa, kun kaupan paallisena saa kayttaa tata "NOPEAA" konetta. Yeah. Ja bissekin maistuu.
Noh, alku avautumisista sitten etia pain.
Tosiaan, sain sen tyopaikan maanantaina, ja kuten edellisessa merkinnassa tulee selkeasti esille, niin olin enemman kuin iloinen sen saatuani. No siinahan sitten karvistelin kolmisen paivaa fyysisia toita tehden, eli niita helvetin koukkuja pahviesitteisiin laittaen.
Oli mulla kylla hauskaakin :D Kolmantena paivana eli keskiviikkona sinne tuli yks uus tytto. Istuin siina poydassa niita toita duunaten ja se tytto rupes tekemaan samaa hommaa siina mun vieressa. Istuttiin siina hiljaa ja sivu silmalla huomasin kun se tytto tsiigaili mun liikkeita ja rupesi kiristamaan tahtia. No mina tietenkin kolmen paivan rautaisella kokemuksellani ajattelin, etta "helvetin keltanokka... tulee saatana tohon jotain kukkoilemaan, itsehan en ammattilaiselle alkais." Ja koska tunnetusti meidan perheessahan on taa voitontahto verissa, niin vaistomaisesti rupesin sitten vetelemaan niita koukkuja niin, etta oli sormet verilla. Meni hetki ja se tytto sit kysy, etta miten taa sujuu parhaimmalla tavalla. Sitten tajusin semmosen itsestaan selvyyden, etta se oli vaan koittanu ottaa mallia, etta miten hommat hoituu. Ja mina idioottina ja kilpailuviettisena tietenki otin heti sen haasteena vastaan. Mut pointsit faijalle ja broidille mun kouluttamisesta, etta pitaa joku papereiden koukutuskin ottaa kilpailuna :D (ja terkut <3)
Jooh no siinahan se keskiviikko paiva menikin, kunnes paivan paatteeks saatiin rahat kouraan ja viela semmonen mukava info paalle, etta saadaan kaikki potkut.
Vittu mita paskaa, siina tyoilmotuksessa luvattiin, etta kaheks viikoks tai enemmaks ajaks toita. Juuuuuh, no kolme paivaa duunia. on seki ihan ok.
Siinahan ma sitten jatkoin masistelua toista paastyani, koska se ainut asia minka ma taalla haluun (rahan ja maineen lisaks) on yks pirun skeittilauta! Ja mun haaveet siita muris ku haukku konsanaan.
Viikonlopun sitten uiskentelin itsesaalin syvassa meressa ja parilla itku soitolla oli mamaakin pakko kiusata. Voin kertoa, etta mun tila ei ollut kauhean kaukana semmosesta legendaarisesta lauseesta kuin "KUKAAN EI RAKASTA MUA!!"
Hengailin sitten viikonlopun Palmsissa (Kings Crossilla) mieltani piristaen, missa meijan suomalais legioona pitaa majapaikkaansa. Meitahan on taalla nyt ihan yber katras kun Pekkakin paas taydentamaan meidan tuulipukukansaa. Kokonaisuudessaanhan meita on taallaMINA, Nasta, Sini, Arina, Niko ja Pekka. Ja mun newtown poitsua, Ottoa, unohtamatta.
Maanantai tuli ja olin jo valmistautunut tyhjan tayteiseen viikkoon kun sain soiton Anitalta, silta mun pomolta. Se totes, etta ois sittenki toita tarjolla ja mahan, vaikka vitun vihanen niista potkuista olin, nielin ylpeyteni ja sanoin, etta mahtavaa!
Alotin sitten tiistaina duunit (TAAS) ja taytyy sanoa, etta huomatessani, etta olin ainut joka oli pyydetty takas toihin mut valtas semmonen ihmeellinen tunne. Mikas se nyt taas olikaan... Ainiin! Iloisuus!
En ma nyt viitti ylpeilla tai mitaan, mutta sen lisaks, etta oon maailman neljanneks nopeimmassa vesijuoksu tiimissa niin luulempa, etta oon Marrickvillen (Sydneyn paikallinen Roihuvuoren teollisuusalue) paras koukuttaja. Jeah :DDD Tai ei valttamatta Marrickvillen, mutta ainaskin meidan duunin.
Mun paivahan sitten viela parani entisestaan, kun sain ylennyksen ja paasin pomojen kanssa isoon varastoon tyoskentelemaan "kankaiden pakkaajana" (hahahah, ma tiedan, saalittavaa!!) Jooh... toihan oli sitten ihan taivas mulle, kun sen ainaisen koukutuksen sijaan paasin tyontamaan kankaita pusseihin, josta ma olin ensin innoissani ku pedofiili lapsesta. Intoni jatkui sitten tahan paivaan, eli torstaihin saakka. Nyt oon jo tostakin aevan puhki. 9 tuntia joka paiva samaa liiketta, joka tapahtuu pelkastaan kasilla. Mut en oikeasti valita, oon vaan ilonen etta sain pitaa sen duunin. Helvetin ilonen. Sitapaitsi jos ei muuta, niin ainakin kadet pysyy trimmissa ;)
Hostelilla kaikki jatkuu niin kuin aina. Eilen oli TAAS tappelu. Olin ulkona Brandenin kanssa, ja kun tulin takas kuulin Otolta, etta se yks armenialainen jatka (n. 42 vuotias) oli vetany yhta Benia ( perikymppinen aussi kundi ja tayspainen nisti) ja yhta toista jabaa dunkkuun. Syyta en tieda, enka jaksa edes kysya. Tappeluita syntyy millon mistakin, poliittisista keskusteluista ja juusto varkauksista. Ihan perus. Tanaan sitten kun paasin toista, niin silla toisella jaballa oli silmalappu ja laastareita naamassa ja se armenialainen jaba on kuulema vielakin putkassa.
Semmosta pojilla.
Ja noi tytot on nyt muuten vaan niin pimeita, etten jaksa edes siita kirjottaa :D enka tanne edes viitsi, koska vahan isompi lintu laulo, etta taalla kay myos semi asiallisempaa jengia lukemassa. Terguja!
Joo siita eilisesta viela... Niin oltiin tosiaan Brandenin kanssa Bank Hotelissa, joka on meijan vakkari paikka. Oli ihan sika kova meno, ja tutustuin Brandenin iiiihaniin kavereihin, joiden kanssa mennaan lauantaina Sydneyn kuulema parhaimpaan meno mestaan. Kaikki ne oli paalle 30, Branden mukaanlukien, mutta ei se menoa haittaa. Toisinaan viihdyn vahan aikuisemmassa seurassa, vaikka ei ne kylla sita oikeasti edes ole :D
Joo, etta elama hymyilee. Valilla vittumaisesti ja toisinaan ihan kivasti.
On vahan vaikeeta, mutta niin kaikilla joskus. Toivottavasti taa lahtis nyt vaikka duunien mukana paremmin rullamaan.
Mulla ei sitten varmaan vahaan aikaan ole mitaan sanottavaa, koska kaikki tulee pyorimaan ens viikon toiden ymparilla, MIKALI ne ei taas potki meita sielta.
Niiinh, ja jahka lopetan sen itsestani peilikuvien oton, niin koitan ruveta hommiin ja ottaa kuvia esim. mun hostellista. Siten voitte vaihtaa fiktiiviset visionne fyysisiin kuvaelamyksiin mun hellholesta.
Lahen tasta nukkumaan, tuli tosi turha postaus, mut ainaski jotain. Ja D jos luet tan, niin mailin sulle myohemmin.
Kuulin, etta siella on lunta! NAUTTIKAA, kun sita viela on. Kohta se ilmastonmuutos vie lumetkin.
Parjailkaa siella kullat!!! Ja rakkautta. Ja pus pus!
(* Kyseinen perustuu puhtaasti vakaaseen faktapohjaan ja ei sisalla sarkastisia ilmauksia!)
(Eli tyhmille [kts. sanakirjasta "tamperelainen"], etta asiat on oikeasti ihan hyvin ja kylla ma parjaan taalla :D)
Monday, November 17, 2008
HEIIIIIIIIIII
Noniin, noniin noniin. Ah ihanaa paasta kirjottamaan taas. Ma vahan niinku lupasin ittelenni etten kirjota mitaan ennenku saan toita. JA TANAAN KOITTI SE ILON PAIVA! Huh, empa ole ikina elamassani ole ollut nain iloinen toiden saamisesta.
Noh kerrotaan nyt siita ekana... Olenhan tosiaan karsinyt taalla tyottomyydesta jo parisen kuukautta. Tieda hanta, johtuuko se minusta, toista vai maailman yleisesta tilasta, MUTTA silla ei ole valia koska sain v***u toitaa! ( mammalle tiedoks, etta tossa lukee viisu ettei tarvii sitten tulla naamakirjassa valittaa mun kiroamista<3 terkuja aiba!)
Tyonihan tosiaan on sitten sita, etta vietan kahdeksan tuntia paivastani laittaen henkari pidikkeita semmosiin pahvi esittely lappusiin. Shitty work, I know. Mutta palkka on hyva, lukuunottaen etta apinakin osaa tehda sita. Siella tosiaan tyoskentelee mun kanssa samassa huoneessa semmonen nepalilainen tytto, joka ei todellakaan ole mikaan kadun kirkkain lamppu. Mut saattanee johtua kielimuurista.
Taahan meni siis sillain, etta olin tana aamulla valmistautumassa yhteen toiseen tyohaastatteluun, kun sain soiton Anitalta ja han sanoi, etta voisin alottaa tyot samantien. No voin kylla kertoa, etta olisin huutanu elamani kyllyydesta ellei kaikki muut meidan huoneessa olisivat nukkuneet. Voi sita riemun paivaa, kun lahdin dallailemaan tyopaikkaa kohden joka on mukavasti viel tosi parin kilsan paassa. JA KOHTA VIELA LAHEMPANA KOSKA TODELLAKIN OSTAN MUN TAN VIIKON PALKALLA SKEITTILAUDAN, mita olen jo himoinnut tanne tulostani asti.
Tassa on ollu nyt niin pitka aika kun viimeksi kirjotin, etten millaan muista kaikkea, mutta koitan nyt jtn efforttia antaa.
Hostelilla elama sujuu normaalisti. Julie, joka on semmonen 16 vuotias kotoa pihalle potkittu tytto lens ulos, koska poltti pilvea meidan huoneessa. Samoin viime viikolla lens ulos yks jatka, joka myoskin poltti pilvea huoneessaan. Se tilanne ei mennyt niin rauhallisesti kun Julien, koska se idiootti ei tajunnu avata ikkunaa, joten palohalyttimet meni paalle noin. kello 11 illalla. Siina sitten kurkittiin Aileenin ja Andrean kanssa meidan huoneesta ja pohdiskeltiin, etta pitasko lahtea pihalle, mut tultiin siihen tulokseen, etta meilla on nyt niin hyva korttipeli kesken ettei pysty. Eli ihan tommosta perus menoa. Mun kolme parasta kaveria sielta hostellista lahti viime viikon sunnuntaina, Aileen ja Sam sai kikit kun ne parat nukkui samassa sangyssa ja Andrea sai toita toisesta hostellista. Joten nyt asustelen sitten huoneessa yhden syntyperaisen Intialaisen tyton kanssa, joka on myoskin paastaan todella todella vialla. Han ilmoitti minulle vajaa viikko sitten ryhtyvansa escortiksi, ja totesin vaan etta "jaahas, meinaako se samaa kuin huora?" Ja tytto sanoi, etta siina on vissi ero. Kuitenkin parin paivan paasta kysyin, etta miten tyot on mennyt ja tytto totesi hoidelleensa juuri 3 miesta jonkun 18 vee pojan synttareilla. Niin, etta kai siina sitten ON vissi ero. En vaan tieda mika, ja itseasiassa ei mua oikeasti kiinnostakkaan.
Eli ihan semmosta perus kauraa tuolla hostellissa. Piripaiden ja huorien joukossa. Kylla meilla on niin kodikas meno siella.
Taalla elaminen on muutenkin nyt viime aikoina ollut tosi vuoristorataa. Tuo tyonhaku on ollut suuuri masennuksen aiheuttaja, ja samoin se, etta kaikki oikeasti hyvat tyypit lahti. Olen siis JOUTUNUT hengailemaan Nastan ja Sinin hostellilla, minne myoskin Arina muutti tultuaan tanne. Ja Nikokin asuu siina Kings Crossilla niista vain muutaman korttelin paassa, joten tulin kuitenkin siihen tulokseen, etta 4 suomalaista King Crossilla riittaa ja yksi taalla newtownissa.
Newtownista puheenollen... Taa on ollu mun koti siis viimesen kuukauden. Kings Crossia pidetaan australian pahimpana paikkana, mutta ei taa newtownkaan mikaan paratiisi saati ole. Kuitenkin tosi hyvia puoliakin loytyy. Taa on ns. alternative aluetta, etta loytyy kaikennakosta jengia gooteista pummi hippeihin. Ja loistavana lisana myos se, etta taa on seksuaali vahemmistojen mekka, eli ihmeellisempaa on nahda hetsku pari kuin esimerkiksi kaks jabaa pussailemassa. POKS POKS! Mutta juu, kylla taaltakin noita kadun miehia loytyy. Paljon.
Oltiin myos Brandenin kanssa (se jaba jolle olin hiusmallina, ja meista tuli kavereita) newtown festareilla mitka oli ihan sairaan mehukkaat. Ne oli about samaa luokkaa kun joku hmm, kontufestari? mut potenssiin sata. Eli tallaset ilmaset lahio festarit, mut meno oli kova ja helvetin hyvia bandeja. Ja tosi kuuma, ja tosia kuumia ihmisia.
Niin tosta hostellista viela sen verran, etta sen pomo tosiaan tossa lauantaina pyys mua niille drinkille. Tietenkin hanen esitettyaan kysymyksensa jaadyin totaalisesti ja olin sillein "yeaa... sure.!" Sitten se mies (pomo on 35 vuotias oksettava nepalilainen mies) sano, etta okei sovittu nahaan sitten tossa alhaalla kahdeksalta. Menin suoraan Felixin puheille, joka on parikymppinen saksalainen jaba ja sanoin, etta nyt lahetaan kikeen taalta, koska ma en todellakaan ole menossa Kevinin (pomo) kanssa minnekkaan. Mentiin sitten ulos King Crossille hengailemaan finskien hostellille ja palattiin vasta 4 aikoihin aamulla. Sen jalkeen Kevin ei oo sanonu sanaakaan mulle ja on tosi ahdistunu olo asua tuolla.
Ainiin ja eilen hostelilla oli taas tappelu kun yks englantilainen jaba loi yhta ranskalaista tyttoa. Taitaa olla hmm, valehtelematta neljas kerta kun oon nahny kytat meidan hostellilla.
Ja tuli vaan viela mieleen, etta asioita joita taalla olen oppinut itsestani (mita tulinkin tanne tekemaan) ovat seuraavat:
- Ma sittenkin pidan sushista. Se on nykyaan mun lempiruokaa. (Sampo, muistat varmaan viimeksi mita kavi kun tehtiin sushia (soin yhen rullan ja vaihdoin loput sushini leipaan ja juustoon)).
-Ma myos pidan kirjoista. Erityisesti psykologiaa kasittelevista. (Nyysin Andrean hostellista semmosen kirjan ku sahkokissa, ja nyt oon ahminu sen jo neljan paivan sisalla (se kasittelee autistista poikaa, sen aitia ja sen aidin mielikuvitus maailmaa)).
- Valilla on hyva olla yksin ja antaa ajatusten virrata. Se helpottaa perkeleesti.
Etta semmosta mun elamaan. Toivottavasti siella koti Suomessa on kaikki hyvin. Ja mulla on ihan hirvea ikava teita kaikkia. Etenki mun ykkos miesta, ja aidin mielesta sille parasta vavy ehdokasta :D Tergui Sampo!<3
Kirjotan taas mahdollisimman pian. Anteeksi hirveasti kaikille kenelle en oo ehtiny facebookissa kirjottaa. Hoidan sen kun kerkia, mutta tassa tammosta yleista menoa kaikille.
Ootte RAKKAITA ja halailkaa toisianne, etta pysytte lampimina!
<33333333333333333 OKKAKIITSAHEIBAAAAAAAAAAAAA (terkkuja kiimaletulle!)
Noh kerrotaan nyt siita ekana... Olenhan tosiaan karsinyt taalla tyottomyydesta jo parisen kuukautta. Tieda hanta, johtuuko se minusta, toista vai maailman yleisesta tilasta, MUTTA silla ei ole valia koska sain v***u toitaa! ( mammalle tiedoks, etta tossa lukee viisu ettei tarvii sitten tulla naamakirjassa valittaa mun kiroamista<3 terkuja aiba!)
Tyonihan tosiaan on sitten sita, etta vietan kahdeksan tuntia paivastani laittaen henkari pidikkeita semmosiin pahvi esittely lappusiin. Shitty work, I know. Mutta palkka on hyva, lukuunottaen etta apinakin osaa tehda sita. Siella tosiaan tyoskentelee mun kanssa samassa huoneessa semmonen nepalilainen tytto, joka ei todellakaan ole mikaan kadun kirkkain lamppu. Mut saattanee johtua kielimuurista.
Taahan meni siis sillain, etta olin tana aamulla valmistautumassa yhteen toiseen tyohaastatteluun, kun sain soiton Anitalta ja han sanoi, etta voisin alottaa tyot samantien. No voin kylla kertoa, etta olisin huutanu elamani kyllyydesta ellei kaikki muut meidan huoneessa olisivat nukkuneet. Voi sita riemun paivaa, kun lahdin dallailemaan tyopaikkaa kohden joka on mukavasti viel tosi parin kilsan paassa. JA KOHTA VIELA LAHEMPANA KOSKA TODELLAKIN OSTAN MUN TAN VIIKON PALKALLA SKEITTILAUDAN, mita olen jo himoinnut tanne tulostani asti.
Tassa on ollu nyt niin pitka aika kun viimeksi kirjotin, etten millaan muista kaikkea, mutta koitan nyt jtn efforttia antaa.
Hostelilla elama sujuu normaalisti. Julie, joka on semmonen 16 vuotias kotoa pihalle potkittu tytto lens ulos, koska poltti pilvea meidan huoneessa. Samoin viime viikolla lens ulos yks jatka, joka myoskin poltti pilvea huoneessaan. Se tilanne ei mennyt niin rauhallisesti kun Julien, koska se idiootti ei tajunnu avata ikkunaa, joten palohalyttimet meni paalle noin. kello 11 illalla. Siina sitten kurkittiin Aileenin ja Andrean kanssa meidan huoneesta ja pohdiskeltiin, etta pitasko lahtea pihalle, mut tultiin siihen tulokseen, etta meilla on nyt niin hyva korttipeli kesken ettei pysty. Eli ihan tommosta perus menoa. Mun kolme parasta kaveria sielta hostellista lahti viime viikon sunnuntaina, Aileen ja Sam sai kikit kun ne parat nukkui samassa sangyssa ja Andrea sai toita toisesta hostellista. Joten nyt asustelen sitten huoneessa yhden syntyperaisen Intialaisen tyton kanssa, joka on myoskin paastaan todella todella vialla. Han ilmoitti minulle vajaa viikko sitten ryhtyvansa escortiksi, ja totesin vaan etta "jaahas, meinaako se samaa kuin huora?" Ja tytto sanoi, etta siina on vissi ero. Kuitenkin parin paivan paasta kysyin, etta miten tyot on mennyt ja tytto totesi hoidelleensa juuri 3 miesta jonkun 18 vee pojan synttareilla. Niin, etta kai siina sitten ON vissi ero. En vaan tieda mika, ja itseasiassa ei mua oikeasti kiinnostakkaan.
Eli ihan semmosta perus kauraa tuolla hostellissa. Piripaiden ja huorien joukossa. Kylla meilla on niin kodikas meno siella.
Taalla elaminen on muutenkin nyt viime aikoina ollut tosi vuoristorataa. Tuo tyonhaku on ollut suuuri masennuksen aiheuttaja, ja samoin se, etta kaikki oikeasti hyvat tyypit lahti. Olen siis JOUTUNUT hengailemaan Nastan ja Sinin hostellilla, minne myoskin Arina muutti tultuaan tanne. Ja Nikokin asuu siina Kings Crossilla niista vain muutaman korttelin paassa, joten tulin kuitenkin siihen tulokseen, etta 4 suomalaista King Crossilla riittaa ja yksi taalla newtownissa.
Newtownista puheenollen... Taa on ollu mun koti siis viimesen kuukauden. Kings Crossia pidetaan australian pahimpana paikkana, mutta ei taa newtownkaan mikaan paratiisi saati ole. Kuitenkin tosi hyvia puoliakin loytyy. Taa on ns. alternative aluetta, etta loytyy kaikennakosta jengia gooteista pummi hippeihin. Ja loistavana lisana myos se, etta taa on seksuaali vahemmistojen mekka, eli ihmeellisempaa on nahda hetsku pari kuin esimerkiksi kaks jabaa pussailemassa. POKS POKS! Mutta juu, kylla taaltakin noita kadun miehia loytyy. Paljon.
Oltiin myos Brandenin kanssa (se jaba jolle olin hiusmallina, ja meista tuli kavereita) newtown festareilla mitka oli ihan sairaan mehukkaat. Ne oli about samaa luokkaa kun joku hmm, kontufestari? mut potenssiin sata. Eli tallaset ilmaset lahio festarit, mut meno oli kova ja helvetin hyvia bandeja. Ja tosi kuuma, ja tosia kuumia ihmisia.
Niin tosta hostellista viela sen verran, etta sen pomo tosiaan tossa lauantaina pyys mua niille drinkille. Tietenkin hanen esitettyaan kysymyksensa jaadyin totaalisesti ja olin sillein "yeaa... sure.!" Sitten se mies (pomo on 35 vuotias oksettava nepalilainen mies) sano, etta okei sovittu nahaan sitten tossa alhaalla kahdeksalta. Menin suoraan Felixin puheille, joka on parikymppinen saksalainen jaba ja sanoin, etta nyt lahetaan kikeen taalta, koska ma en todellakaan ole menossa Kevinin (pomo) kanssa minnekkaan. Mentiin sitten ulos King Crossille hengailemaan finskien hostellille ja palattiin vasta 4 aikoihin aamulla. Sen jalkeen Kevin ei oo sanonu sanaakaan mulle ja on tosi ahdistunu olo asua tuolla.
Ainiin ja eilen hostelilla oli taas tappelu kun yks englantilainen jaba loi yhta ranskalaista tyttoa. Taitaa olla hmm, valehtelematta neljas kerta kun oon nahny kytat meidan hostellilla.
Ja tuli vaan viela mieleen, etta asioita joita taalla olen oppinut itsestani (mita tulinkin tanne tekemaan) ovat seuraavat:
- Ma sittenkin pidan sushista. Se on nykyaan mun lempiruokaa. (Sampo, muistat varmaan viimeksi mita kavi kun tehtiin sushia (soin yhen rullan ja vaihdoin loput sushini leipaan ja juustoon)).
-Ma myos pidan kirjoista. Erityisesti psykologiaa kasittelevista. (Nyysin Andrean hostellista semmosen kirjan ku sahkokissa, ja nyt oon ahminu sen jo neljan paivan sisalla (se kasittelee autistista poikaa, sen aitia ja sen aidin mielikuvitus maailmaa)).
- Valilla on hyva olla yksin ja antaa ajatusten virrata. Se helpottaa perkeleesti.
Etta semmosta mun elamaan. Toivottavasti siella koti Suomessa on kaikki hyvin. Ja mulla on ihan hirvea ikava teita kaikkia. Etenki mun ykkos miesta, ja aidin mielesta sille parasta vavy ehdokasta :D Tergui Sampo!<3
Kirjotan taas mahdollisimman pian. Anteeksi hirveasti kaikille kenelle en oo ehtiny facebookissa kirjottaa. Hoidan sen kun kerkia, mutta tassa tammosta yleista menoa kaikille.
Ootte RAKKAITA ja halailkaa toisianne, etta pysytte lampimina!
<33333333333333333 OKKAKIITSAHEIBAAAAAAAAAAAAA (terkkuja kiimaletulle!)
Thursday, October 16, 2008
Elainkuntaa & suuria ajatuksia pienista asioista
Hei.
Kaikki ihanat rakkaat ihmiset siella Suomessa. Nain aluksi voisin sanoa, etta on kylla kamala ikava ja vasta nain kaukana ollessaan ihminen osaa arvostaa kaikkia niita pienia asioita rutiini rikkaassa elamassaan. Siina "normaalissa" elamassa.
Hmm. Tanaan ajattelin kirjoittaa vain kaikista pienista asioista mita taalla on, ja mita itseasiassa varmaan jokainen meista on tullut nakemaan.
Ensinnakin, taa elain maailma taalla on mita eriskummallisin verrattuna Suomeen. Ollaan Nastan ja Sinin kanssa jo muutamaan otteseen nahty semmosia kissan kokosia rottia juoksevan meijan roskiksesta viemareiden turvaan. Siis oikeasti. Semmoset koti rotat, mita meilla Suomessa pidetaan lemikkeina juoksemassa ympyraa neljan seinan sisalla, ei oo mtn verrattuna naihin hc ihmissyoja rottiin mita taalla semisti kuhisee. hyi satana!
Ja joka ilta, kun tulee vahanki pimeampi, lentaa tosta meijan kattoterassin yli semmoset 50 lepakkoa. Siis ihan niita real dealeja :D Ollaan pohdiskeltu, etta mihin ne mahtaa olla matkalla ja tultu siihen tulokseen, etta ne on menossa semmoseen lepakko puistoon hengaamaan, mita taalla Sydneyssa on muutama. Mutta jumalauta ne on isoja ku mitka! Peloteltuani Sinia lepakko tarinoilla, on silla sitten ollu oikeen agentti meininki tuolta katolta pyykkeja hakiessa. Ja itsehan olen joutunut sinne vartioimaan selustaa ettei "ne verenhimoset vamppyyrit" paase ylattamaaan Sinia.
Eilen paivalla oltiin hengailemassa tossa lahipuistossa, missa jengi pelailee fudista ja lenkkeilee. Matkalla sinne tormattiin puuhun mika oli taynna semmosia pikku papukaijoja, vai mitakohan ne nyt onkaan. Ihan sairaan outoa et kaikki elaimet mita suomessa myydaan jossain elain putiikeissa vetelee taalla ihanku vetta vaan.
Tosiaan, olen unohtanut kertoa, etta me tosissaan eletaan semmosessa yksiossa Kings Crossilla. Taa kyseinen paikkahan on tunnettu semi vaarallisena asuinalueena. Toi paatie kuhisee huoria, spurguja ja diilereita, eli ihan oikea paikka meille kolmelle sinisilmaiselle suomalaiselle tytolle! Koko tota paakatua paallystaa siella taalla olevia laattoja teksteineen. En ole kiinnittanyt niihin aikaisemmin huomiota, mutta tanaan tsuppailin tanne nettikahvilaan paa painuksissa teksteja lukien, niin etta meinasin tolppaan tormata (tekstit kertovat Kings Crossin historiasta).
Meilla on ollu nyt tassa tyttojen kanssa semmonen perinne, etta perjantaisin syodaan yhdessa ulkona. Tanaan paatettiin lounastaan meidan kampasta noin 50 metrin paassa sijaitsevassa pikku kahvilassa, mihin Nasta on kuolannut paasevansa. Paikka on pieni, ehka semmosen perus normaalin huoneen kokoinen. Sen seinat on taynna niin mustavalkoisia kuin varillisiakin valokuvia erillaisissa kehyksissa. Meita palveli semmonen vanha italialainen elamaa nahnyt hupsu herra. "Hupsu" johtuen siita, etta hanella on ilmeisesti tapana huudella ihmisille jotka kulkevat paikan ohi. Syotyamme ruuan ulkona auringossa, paatettiin menna sisalle syomaan jatskit. Pohdiskeltiin niiden valokuvien merkitysta ja keskustelumme kaantyi hiljalleen herran seksuaaliseen suuntautumiseen, hanen lampimasti halaillessa tuttua mies asiakasta. Se herra hopotteli meille niita naita, ja toi meille kirjan, jonka nimi oli "The people at Cross". Kirjasta meille selvisi, etta se hupsu herra on muuttanut tanne aikakausia sitten Italiasta ja han on ollut siina paikassa toissa 40 vuotta. Valokuvat seinalla ovat ihmisista, joista herra pitaa. Voin varmaan todeta meidan kaikkien puolesta, etta tanaan jos joskus ollaan koettu kultturellinen orgasmi. Pieni pala Italiaa, sekoitettuna Sydneyn pahamaineisimpaan paikkaan, hoystettyna vanhalla hupsulla puppelipojalla ja paallystettyna tarinoita kertovilla valokuvilla. VAU! Ja ajatella, etta meidan tarvitsi poistua kotoa vain se hassut 50 metria.
Mun ajatukset katkeilee koska tytot hopsottaa tossa jotain. Taytyy harmikseni todeta, etta mun verbaalinen lahjakkuus on riittamatonta vangitsemaan tekstiin sita mika pitaisi itse kokea.
Blah!
Ja sitten arkisempiin juttuihin, eli mehan sitten tosiaan tiistaina muutetaan, Nasta ja Sini jaa King Crossille ja itse suuntaan tohon 15 minuutin junamatkan paahan, Newtowniin. Eli meijan tiet eroavat nytten, ainakin asuinpaikkallisesti. Jepjep. Taytyy kylla myontaa, etta vahan janskaa menna yksinaan johonkin random hostelliin. Mutta vitut, se on nyt homman nimi ja silla sipuli!
Mun ajatukset katkesi nyt ihan taysin, koska Nasta infosi, etta Britneyn uus video on nyt youtubessa. Shiabura.
Kirjotan sitten taas joskus, kauhea ikava kaikkia ja parjatkaa siella! Ja arvostakaa... juttuja!
(Ja mamalle viela extra kiitsat Paulo Coelhon Pyhiinvaeltajasta. Se on ollut apuna avaamassa silmia asioille, joihin olen JO nyt taalla tottunu*)
*Sen takia ma niihin laattoihin tanaan tuijottelin, ku tajusin, etta en helvetissa halua missata nyt mtn kun taalla kerran oon!
<3333333333
Saturday, October 4, 2008
Vain elamaa, ei sen enempaa
Jepulisjee. Pikku hiljaa rupean taalla tottumaan paikalliseen elamaan. Silti olen vielakin kummissani siita miten ihania ihmiset taalla ovat. kaikki puhuvat toisilleen, kaikki. ja jos nyt minulle vaikka sattumoisin iskisi kauhea puheripuli esimerkiksi junassa, loytaisin aivan varmasti tuossa tuokiossa juttu seuraa, ja parasta on etta kukaan ei luulisi minun olevan kannissa tai muuten vain hullu. Esimerkiksi KAIKKIALLA tervehditaan sanomalla "hey, how are you doing?". Johon tietenkin vastataan kohteliaasti etta fine, and juu ja niin edespain. Nastan kanssa leikittiin eilen ajatuksella etta mitenkohan esimerkiksi r-kioskin neiti suomessa reagoisi jos ostaisi suklaa patukan ja kysyisi samalla etta miten neidilla noin ylipaatansa elama menee. huh.
Toitakin haeskelin tossa pari paivaa sitten, mutta aika penkin alle meni. Jaadyttyani noin joka paikassa missa kavin, ja kayttydyttyani juuri niin kuin ei pitaisi, alkoi epatoivo pikku hiljaa vallata minut. mutta en makaan semmosta ihmista haluaisi toihin joka sanoisi haluavansa tyoskennella kahvissa. niinkuin itse tein. Ensimmaisessa paikassa nainen kysyi etta minkalaista tyota haluaisin tehda ja paniikin ja pitkan hiljaisuuden jalkeen tokaisin etta "If I could work in coffee" etta semmosta. mutta nyt kun olen pahimmat kuumotukset ja toivottavasti pahimmat tyonhaku jaatymiseni ylittanyt, toivon etta seuraava reissu menee paremmin. nyt elan vuorokauden tunnit kannykkaa tuijotellen ja odottaen soittoa tyopaikasta. Taa elamahan menee ihan kuralle vain bailatessa ja biitsilla hengatessa. ei, ei, ei... se sopii paremmin paris hiltonille, kun mulle. (vaikka en tosin valittaisi mikali rahat siihen riittais).
Eilen oltiin Nastan kanssa ulkona Sinin olessa ekaa duuni paivaa O'Malleysissa. Mentiin moikkaamaan sinia toihin ja matkalla nahtiin kuinka joukko bailaavia ihmisia tanssi jonkun matkatoimiston poydilla. Siis tosiaan, ne bailas matkatoimistossa missa oli lasiseina. Sielta ne vilkutteli ja ihmiset kadulla vilkutteli takas ja naureskeli. Kun tultiin sinia moikkaamasta kaveltiin sen samaisen paikan ohi ja joku jatka kirjaimellisesti raahasi meidat sisalle. Nasta paatyi sitten samantien tanssimaan poydalle, ja hetken sen miehen kanssa rupateltuani, selvisi etta paikan pomo lopettaa tyot ja halusi pitaa "pienet" laksiaiskekkerit ennen lahtoaan. Ja niin, bileiden teemahan oli sitten "let's trash this fucking place up!" Se kyseinen mieskin oli vain mennyt sisalle, ja ei tuntenut niita ihmisia sielta, niinkuin emme mekaan. muutaman viinihuikallisen ja tanssahtelun jalkeen painuttiin pihalle ja jatkettiin matkaa. Jos ajattelisin taman saman tapahtuvan suomessa, etta esimerkiksi pick a delin henkilokunta tanssisi kaupan poydilla tukka viinaa taynna, niin voin kylla kuvitella kuinka akkia olisi poliisit paikalla. kaikki kiva on suomessa niin laitonta, huh :(
Ilmat on olleet suht suotuisia. Toissapaivana fiilattiin 35 asteen lampoa chillailemalla surffareiden suosimalla Bondai biitsilla. Oli muuten ihanaa! Nastan kanssa uskaltauduttiin aaltoihinkin pelleilemaan, kunnes rantavahti kuulutti, etta merivirtaus??? lahestyy, ja kaikkien pitaa tulla pois vedesta. Oltiin sen verran kaukana rannasta, etta siina sai kylla semisti henkensa edesta uida. Oli aika sairas tunne uida kaikinvoimin kohti rantaa, koska merivirran voimistuttua tuntui ettei liikkuisi juuri ollenkaan eteenpain. Vahan kuin oltais juoksumatolla oltu, koska vesi veti koko ajan takaisin ulapalle. Siita kuitenkin selviydyttiin ja oli paivan urheilutkin sitten samalla pulkassa. Ne aallot on vaan niin vastustamattomia!
Elama jatkuu, ja oon kuullut etta monilla menee suomessa putkeen, vaikkakin noita hulluja on liikkeella. Mulla on ikava teita kaikkia, ja toivon etta muistatte edes mun nimen kun palaan taalta rapakon takaa :)
HEIBAAAAAAAAA<33
Toitakin haeskelin tossa pari paivaa sitten, mutta aika penkin alle meni. Jaadyttyani noin joka paikassa missa kavin, ja kayttydyttyani juuri niin kuin ei pitaisi, alkoi epatoivo pikku hiljaa vallata minut. mutta en makaan semmosta ihmista haluaisi toihin joka sanoisi haluavansa tyoskennella kahvissa. niinkuin itse tein. Ensimmaisessa paikassa nainen kysyi etta minkalaista tyota haluaisin tehda ja paniikin ja pitkan hiljaisuuden jalkeen tokaisin etta "If I could work in coffee" etta semmosta. mutta nyt kun olen pahimmat kuumotukset ja toivottavasti pahimmat tyonhaku jaatymiseni ylittanyt, toivon etta seuraava reissu menee paremmin. nyt elan vuorokauden tunnit kannykkaa tuijotellen ja odottaen soittoa tyopaikasta. Taa elamahan menee ihan kuralle vain bailatessa ja biitsilla hengatessa. ei, ei, ei... se sopii paremmin paris hiltonille, kun mulle. (vaikka en tosin valittaisi mikali rahat siihen riittais).
Eilen oltiin Nastan kanssa ulkona Sinin olessa ekaa duuni paivaa O'Malleysissa. Mentiin moikkaamaan sinia toihin ja matkalla nahtiin kuinka joukko bailaavia ihmisia tanssi jonkun matkatoimiston poydilla. Siis tosiaan, ne bailas matkatoimistossa missa oli lasiseina. Sielta ne vilkutteli ja ihmiset kadulla vilkutteli takas ja naureskeli. Kun tultiin sinia moikkaamasta kaveltiin sen samaisen paikan ohi ja joku jatka kirjaimellisesti raahasi meidat sisalle. Nasta paatyi sitten samantien tanssimaan poydalle, ja hetken sen miehen kanssa rupateltuani, selvisi etta paikan pomo lopettaa tyot ja halusi pitaa "pienet" laksiaiskekkerit ennen lahtoaan. Ja niin, bileiden teemahan oli sitten "let's trash this fucking place up!" Se kyseinen mieskin oli vain mennyt sisalle, ja ei tuntenut niita ihmisia sielta, niinkuin emme mekaan. muutaman viinihuikallisen ja tanssahtelun jalkeen painuttiin pihalle ja jatkettiin matkaa. Jos ajattelisin taman saman tapahtuvan suomessa, etta esimerkiksi pick a delin henkilokunta tanssisi kaupan poydilla tukka viinaa taynna, niin voin kylla kuvitella kuinka akkia olisi poliisit paikalla. kaikki kiva on suomessa niin laitonta, huh :(
Ilmat on olleet suht suotuisia. Toissapaivana fiilattiin 35 asteen lampoa chillailemalla surffareiden suosimalla Bondai biitsilla. Oli muuten ihanaa! Nastan kanssa uskaltauduttiin aaltoihinkin pelleilemaan, kunnes rantavahti kuulutti, etta merivirtaus??? lahestyy, ja kaikkien pitaa tulla pois vedesta. Oltiin sen verran kaukana rannasta, etta siina sai kylla semisti henkensa edesta uida. Oli aika sairas tunne uida kaikinvoimin kohti rantaa, koska merivirran voimistuttua tuntui ettei liikkuisi juuri ollenkaan eteenpain. Vahan kuin oltais juoksumatolla oltu, koska vesi veti koko ajan takaisin ulapalle. Siita kuitenkin selviydyttiin ja oli paivan urheilutkin sitten samalla pulkassa. Ne aallot on vaan niin vastustamattomia!
Elama jatkuu, ja oon kuullut etta monilla menee suomessa putkeen, vaikkakin noita hulluja on liikkeella. Mulla on ikava teita kaikkia, ja toivon etta muistatte edes mun nimen kun palaan taalta rapakon takaa :)
HEIBAAAAAAAAA<33
Monday, September 22, 2008
Bailaa, bailaa ja bailaa.
Paivat kuluu... bailatessa ja nukkuessa. Kohta se toiden saanti rupeaa olemaan aika pakollista ellen halua kamppamme vieressa sijaitsevaan punaisten lyhtyen kadulle myymaan itseani. Tai strippaamaan. Joo, ehka se kahvila/baari duuni sopii mulle sittenkin paremmin. Tytot vei mut pari pv sitten ekaa kertaa bondi beachille, joka on taalla semmonen nuorten ja surffareitten mesta. Oli muuten aivan uskomattoman hulppeat nakymat! Seka rannalla, etta siella olevissa ihmisissa riitti ihmettelemista seka silman ruokaa ;) yau! Aallot oli viela suht pienia, mutta isompia kuin euroopassa yleensa. Surffarit siella veteli ku viimesta paivaa, ja paatettiin Nastan kanssa, etta pakko se on surffikurssi ottaa! Huh! Uskaltauduttiin veteenki menna, vaikka se oli tosin vasta 15 asteista, siis yhta lamminta ku siella suomessa on ilma >:)
Eilen sitten tosissaan lahdin yksin suunnistamaan kohti tuntematonta maaranpaata, Sinin lahdettya matkoihinsa (bondi beachille) ja Nastan toissa olessa. Matkani paatyi eraaseen baariin homokadun varrelle, missa ulkona tupakalla olevat ihmiset ihmettelivat surullista ilmettani ja pyysivat minut sisaan tuopille. Schoonerille, niinkuin taalla sanotaan! Siella sitten suureen aanen nyyhkytin ystavieni hylanneen minut, vaikka tosiasiassa jatin Nastan ja Sinin O'malleysiin kylastyttyani irkkuihin. Ja siihen yhteen jenkki mieheen, kenen kaveri oli vaihtanut jenkkijaban hatun minun hattuuni ja haipynyt sitten strippareita katsomaan, muutama paiva sitten. Marttyyrinen olemukseni upposi ihmisiin baarissa kuin veitsi sulaan voihin ja meista tuli kavereita. Siina sitten muutaman tuopin verran istuskelin heidan kanssaan miettien maailman parantamista ynna muita humalan tuomia ajatuksia. Kello naytti jo kolmea ja ajattelin lahtea kotiin nukkumaan. Toivotin hyvat yot ja viela puhelin numerot vaihdettua, sain porukalta halaukset. Toivottavasti naamme viela uudemman kerran!
Alan pikku hiljaa tottumaan meininkiin taalla, vaikka ikava on kova! Onneksi aidin kanssa puhuminen piristi! Tammonen luuseri mammantytto kun olen. Hah. Tatuoinnin selittaminen kysyjille on ollut joka iltainen rituaali, ja itsellekkin se on tullut muutaman kerran hoettua. Onneksi on se oikeassa ranteessa suojelemassa itselta, ja vasemmassa rannekoru muistuttamassa ihmisesta.
Terkkuja down underista, Jukeboxijuuli (niinkuin minut on taalla uudelleen nimetty)
Thursday, September 18, 2008
AUSTRALIA, HERE WE ARE!
Noniin. Tannehan sitten paadyin, Nastan kanssa Sydneyn keskustaan dataamaan.
Savuin paikan paalle siis toissapaivana ja semi turisti bussissa oopperatalonkin tsekattuani paadyin ison coca-cola kyltin alle, missa sini ja nasta odottivat. Ois sita jalleen nakemisen riemua! Vaik jetlagit oli ekana iltana paalla, patimme silti suunnata bailaamaan tuloni kunniaksi. Siinahan sitten kierreltiin keskustaa ja nasta ja sini nayttivat mestoja. kaytiin nastan tyopaikassakin o'malleysissa. Nastan duuni kaverit olivat todella mukavia, niinkuin kaikki taalla. Suomalaisen jurouteni takia tarvitsin pari tuoppia englannin osamiseksi, mutta toivottavasti sekin katoaa taalla ajan kanssa. Ilta venyi aamuun ja sinin lahdettya kotiin jaimme nastan kanssa viela juoruamaan paikalliseen homobaariin, missa kaksi vanhempaa herrasmiesta pitivat meille seuraa. Tietty perus makin kautta himaan ja nukkumaan.
Aamu olikin ensimmaisesta illasta johtuen melko tuskainen ja paan sarkya esiintyi yhdella jos toisella. Itse olin varannut edellis paivana RSA:n (Responsible service of alcohol -kurssi), johon meneminen tuntui ylitsepaasemattomalta jetlagini ja hedarin takia. Ryhdistaydyttyani ja nastan minut sinne saatettua olin valmis vastaanottamaan kaiken mahdollisen tiedon alkoholin vastuullisesta jakamisesta. Kurssihan kesti sitten kuutisen tuntia minka ajan kaytin osaksi nukkumiseen. Paasin kokeesta kuitenkin lapi ja viela excellent -arvosanoin! Yeah! Etta siina teille amista, hah!
Nyt alkaa sitten totaallinen toiden metsastys, tai itseasiassa aloitan sen vasta huomenna, niinkuin tupakka lakonkin ja terveemman elaman. Huomenna huomenna!
Kamppa missa asutaan, siis Nastan ja Sinin kanssa, on pieni mutta ihana! Katolla on pehmea paallysteinen lattia seka mahdollisuus grillailuun. Unohtamatta tietenkin hulppeita nakymia Sydneyn keskustaan. Ehdittiin siella jo tanaan esiintyakkin, huomaamatta uteliaita naapureita jotka seurasivat mielenkiinnolla kamppailulaji performassiamme seka nastan special area -vilautusta.
Tanaan on 25 astetta lamminta, ja tarkoitus ulostautua illalla jonnekkin baariin. Menaan Sinin kanssa tod. nak. pitamaan ensin Nastalle seuraa, silla poloinen tytto joutuu tanaan juottamaan lukematonta maaraa laivasto poikia humalaan. Huh! On se baarissa tyoskentely vaan niin rankkaa ;)
Terkkuja, haleja ja pusuja suomeen. I miss u all :(
Cheers!
Subscribe to:
Posts (Atom)