Sydney - Byron Bay - Noosa

JOU!

Kylla, olen siis jattanyt bailauksen luvatun maan, Sydneyn, seka kaikki ystavani ja elamani (taas) taakse.

Alotan ihan tosta mihin viimeksi jatin.

Ja heti alkuun sellanen juttu, etta jos mun teksti takkuilee se johtuu siita, etta aurinko on sulattanu mun aivot totaalisesti. Tai jos ei aurinko ole sulattanut, niin sitten semmonen taikajuoma jota myydaan kuuden bokseissa.


Anyways. Tosiaan, en edes itse jaksanut lukea tota edellista postaustani kunnolla (jos edes itse jaksa lukea omia juttujani tuskimpa tekaan), joten en oikeen voi muistaa mita kaikkea tassa valissa on ollu, mut yritetaan.
Tosiaan olin siella toissa siten pakkailemassa kamoja, ja sama meno jatkui joka viikko. Ikina ei tiennyt, etta onko tyopaikka taattu myos seuraavana paivana. Sellasta helvetin rulianssia koko pulju. Ja niin royhkeeta kuin se onkin, niin kylla huomaa miten tyonantajat kohtelee beckpackereita taalla. Sinikin sai fudut, koska oli kipeana. KIPEANA!? Ja mulle ei edes viittitty ilmotella kun vasta aamusin paasenko toihin vai en..
Mutta... Se ei enaa haitannut, KOSKA pomo sanoi yhtena paivana mulle, etta haluaisinko menna sen mukaan asiakastapaamiseen ja olo oli kun taivaan portit olisi aukaistu ja totesin kadet verilla pakkaamisesta, etta mika ettei! Noh, seuraavana paivana Anita (pomo) ja Angel (vallan kahvaan varastopaalikkona paassyt kiinalainen) pukivat mut meidan firman tuotteisiin. Onneksi minusta niissa tamineissa ei ole kuvaa. Jos mun itsetunto oli siina vaiheessa viela elossa, se hakatiin kuoliaaksi lapiolla. Tunsin erittain suurta hapeaa, mutta nielin ylpeyteni ja pysyin orjallisessa roolissani. Hiljaa ja hymyillen.
Anita ilmoitti Angelin kanssa mun asua pohdittuaan, etta hyvin istuu ja etta nyt lahdetaan. JA VOIN KERTOA, etta mun kaikki paskat fiilikset siita asusta katos kun nain, etta lahdetaan sinne asiakas tapaamiseen Anitan kaks paikkasella avo lexuksella. AH, se oli kylla nannaa, vaikka valilla pomon ajotyyli pelotti. No... Nainen ratissa, saletisti ojassa eiks jee :D? Tata hommaa jatkui siten kolmisen paivaa, jonka jalkeen se puoti suljettiin ja multa meni tyot alta. TAAS.

Paatin sitten parin tunnin pohdinnan ja painostuksen jalkeen, etta kai mun on sitten vaan lahdetava matkaamaan ja painelin sit samantien pakettireissun ostamaan.

Eka etappi oli Byron Bay, johon matka Sydneysta kesti dosalla 12 tuntia. Oli aika vasyttavaa istua dosassa, ja yrittaa nukkua samalla kun joku b-luokan leffa pauhas telkkarissa. Sain nukuttua aina semmosia puolen tunnin patkia, mutta hienoin hetki ehdottomasti oli herata aamu 5 aikoihin auringon nousuun, keskella ei mtn ja usvaset niityt taynna lehmia. Se oli kaunis momentti, jota ihastelin ehka 5 sekunttia jonka jalkeen silmani painuivat kiinni.

Byron Bay oli siisti paikka, toooosi rento meno. Jos Sydney oli semisti hektinen, niin Byronissa ei varmaan edes sanaa "hektinen" tiedetty. Pieni, muta kaunis paikka ja paljon ihania ihmisia.
Byronista en ollut etukateen varannu hostellia, ja tsagalla sain ekaksi yoksi buukattua sangyn. Seuraavana paivana soittelin Byronin kaikki hostellit lapi, mutta koko mesta oli tayteen buukattu. Mulla oli siis vaihtoehtona nukkua ulkona tai maksaa itteni kipeaksi jostain kamasesta motelli huoneesta. No way, hose! Ulkona nukkuminen olisi ollut kokemus sinallaan, mutta onneksi loysin leirinta alueen, koska toisena yona oli ukkosmyrsky ja siinahan olisin sitten jossain puistossa itkenyt itseni uneen pelkan makuupussin kanssa (jonka tanaan vittu menin hukkaamaan).
Siella leirinta alueella oli semmosia pienia kovasta muovista tehtyja telttoja ja yhteen niista majotuin. Siella oli kaks patjaa, lamppu ja katossa reika. Mut oli se HUOMATTAVASTI parempi kun ei mtn. Ja parasta oli, etta ilalla kun menin grillailemaan tutustuin yhteen belgialaiseen heppuun ja saksalaiseen pariskuntaan. Mentiin jatkamaan meijan illanistujaisia sitten Peterin (belg.) pakuun, jossa oli kaikki herkut. Siella sitten puhutiin syvallisia ja kehuttiin kilpaa kuinka mahtava paikka eurooppa on. Saksalaiset lahti takas niiden pakulle ja Peterin kanssa sitten jatkettiin matkaa Cheeky Monkeyyn, joka oli paikallinen bailaus rakala. Meno oli huhujen mukanen, ja paikka taynna englantilaisia bailaamassa poydilla. Huh. Sitten mentiin yo kavelylle viela rantaa, mika oli todella hieno kokemus!

Seuraavana paivana mulla oli reissu Nimbiniin, joka oli puolentoista tunnin ajomatkan paassa Byronista. Nimbin on entinen tehdas alue, joka autioitui 70 luvulla, jonka jalkeen hipit ottivat paikan haltuun. Hahha, se kirjaimellisesti oli australian amsterdam, hoystettyna torkeen aidolla meiningilla. Joka paikassa vanhoja rastatukkasia old school hippeja, ja yks ihana noin. 70 vuotias hippi mummo joka kauppas hamppu kakkuja. Ja se mesta... Kaikki. KAIKKI, asiat oli tehty tai liitty jotenki hamppuun. Oli bongeja, pilvea, hamppukekseja, kakkuja, hampusta tehtyja kuteita paidoista kenkiin, julisteita, hampulle sopivaa multaa, siemenia... Kaikkea loyty. Siella mestassa on myos poliisi asema, koska taallahan se pilvi on myos laitonta, mutta opas sano meille, etta jos kytat ottaa kamaa haltuun, ne todennakosesti polttelee ne itse. Sairasta :D Mutta helmi mesta, ei voi muuta sanoa. CHILL. Suunnitelmana on viettaa elakepaivat siella! Nimbinin jalkeen mentiin grillamaan yhteen kansallispuistoon mista oli hulppeat maisemat jarvelle. Chillattiin ja grillattiin, jonka jalkeen jatkettiin matkaa. Pysahdyttiin ennen takas menoa Byroniin, semmoselle pienella vesiputoukselle, missa paasi uimaan ja mihin paasi hyppamaan max. 20 metrista jos halus. Huh, itsehan pelkaan korkeita paikkoja, jonka takia ei ollu mitaan saumoja hypata mutta videoita otin esim. yhesta jatkasta joka kiipes yhteen puuhun vesiputouksen ylla ja hyppas sielta. Ja mestana ehdottomasti kauneimpia mita olen ikina elamassani nahnyt!

Saavuin asken tanne Noosaan, ja nyt istun nettikahvilassa venaten, etta kyyti vie mut hostellille. Huomenna sitten telttailemaan Noosan kansallispuistoon. Can't wait!

JA KUUMA ON KU HELVETISSA, ja mita ylemmas rannikkoa meen sita kuumempi on! Eli Cairnsissa olo on kun asuis pannulla.

Mut nyt menee hyvin ja on oikeastaan ihan kiva matkustaa yksin. Vahan aina janskaa, kun mahan tunnetusti en mikaan ruudin keksija oo, mut ihan ok olen selviytynyt!

Ikava! Mutta ei oo enaa kauaa kun tuun takas, niin ottakaa nyt ilo irti siita, etta olen taalla :D
<3<3<3 puspus<3333333333333333333333333