Elainkuntaa & suuria ajatuksia pienista asioista

Hei.

Kaikki ihanat rakkaat ihmiset siella Suomessa. Nain aluksi voisin sanoa, etta on kylla kamala ikava ja vasta nain kaukana ollessaan ihminen osaa arvostaa kaikkia niita pienia asioita rutiini rikkaassa elamassaan. Siina "normaalissa" elamassa.

Hmm. Tanaan ajattelin kirjoittaa vain kaikista pienista asioista mita taalla on, ja mita itseasiassa varmaan jokainen meista on tullut nakemaan.

Ensinnakin, taa elain maailma taalla on mita eriskummallisin verrattuna Suomeen. Ollaan Nastan ja Sinin kanssa jo muutamaan otteseen nahty semmosia kissan kokosia rottia juoksevan meijan roskiksesta viemareiden turvaan. Siis oikeasti. Semmoset koti rotat, mita meilla Suomessa pidetaan lemikkeina juoksemassa ympyraa neljan seinan sisalla, ei oo mtn verrattuna naihin hc ihmissyoja rottiin mita taalla semisti kuhisee. hyi satana!

Ja joka ilta, kun tulee vahanki pimeampi, lentaa tosta meijan kattoterassin yli semmoset 50 lepakkoa. Siis ihan niita real dealeja :D Ollaan pohdiskeltu, etta mihin ne mahtaa olla matkalla ja tultu siihen tulokseen, etta ne on menossa semmoseen lepakko puistoon hengaamaan, mita taalla Sydneyssa on muutama. Mutta jumalauta ne on isoja ku mitka! Peloteltuani Sinia lepakko tarinoilla, on silla sitten ollu oikeen agentti meininki tuolta katolta pyykkeja hakiessa. Ja itsehan olen joutunut sinne vartioimaan selustaa ettei "ne verenhimoset vamppyyrit" paase ylattamaaan Sinia.

Eilen paivalla oltiin hengailemassa tossa lahipuistossa, missa jengi pelailee fudista ja lenkkeilee. Matkalla sinne tormattiin puuhun mika oli taynna semmosia pikku papukaijoja, vai mitakohan ne nyt onkaan. Ihan sairaan outoa et kaikki elaimet mita suomessa myydaan jossain elain putiikeissa vetelee taalla ihanku vetta vaan.

Tosiaan, olen unohtanut kertoa, etta me tosissaan eletaan semmosessa yksiossa Kings Crossilla. Taa kyseinen paikkahan on tunnettu semi vaarallisena asuinalueena. Toi paatie kuhisee huoria, spurguja ja diilereita, eli ihan oikea paikka meille kolmelle sinisilmaiselle suomalaiselle tytolle! Koko tota paakatua paallystaa siella taalla olevia laattoja teksteineen. En ole kiinnittanyt niihin aikaisemmin huomiota, mutta tanaan tsuppailin tanne nettikahvilaan paa painuksissa teksteja lukien, niin etta meinasin tolppaan tormata (tekstit kertovat Kings Crossin historiasta).

Meilla on ollu nyt tassa tyttojen kanssa semmonen perinne, etta perjantaisin syodaan yhdessa ulkona. Tanaan paatettiin lounastaan meidan kampasta noin 50 metrin paassa sijaitsevassa pikku kahvilassa, mihin Nasta on kuolannut paasevansa. Paikka on pieni, ehka semmosen perus normaalin huoneen kokoinen. Sen seinat on taynna niin mustavalkoisia kuin varillisiakin valokuvia erillaisissa kehyksissa. Meita palveli semmonen vanha italialainen elamaa nahnyt hupsu herra. "Hupsu" johtuen siita, etta hanella on ilmeisesti tapana huudella ihmisille jotka kulkevat paikan ohi. Syotyamme ruuan ulkona auringossa, paatettiin menna sisalle syomaan jatskit. Pohdiskeltiin niiden valokuvien merkitysta ja keskustelumme kaantyi hiljalleen herran seksuaaliseen suuntautumiseen, hanen lampimasti halaillessa tuttua mies asiakasta. Se herra hopotteli meille niita naita, ja toi meille kirjan, jonka nimi oli "The people at Cross". Kirjasta meille selvisi, etta se hupsu herra on muuttanut tanne aikakausia sitten Italiasta ja han on ollut siina paikassa toissa 40 vuotta. Valokuvat seinalla ovat ihmisista, joista herra pitaa. Voin varmaan todeta meidan kaikkien puolesta, etta tanaan jos joskus ollaan koettu kultturellinen orgasmi. Pieni pala Italiaa, sekoitettuna Sydneyn pahamaineisimpaan paikkaan, hoystettyna vanhalla hupsulla puppelipojalla ja paallystettyna tarinoita kertovilla valokuvilla. VAU! Ja ajatella, etta meidan tarvitsi poistua kotoa vain se hassut 50 metria.

Mun ajatukset katkeilee koska tytot hopsottaa tossa jotain. Taytyy harmikseni todeta, etta mun verbaalinen lahjakkuus on riittamatonta vangitsemaan tekstiin sita mika pitaisi itse kokea.

Blah!

Ja sitten arkisempiin juttuihin, eli mehan sitten tosiaan tiistaina muutetaan, Nasta ja Sini jaa King Crossille ja itse suuntaan tohon 15 minuutin junamatkan paahan, Newtowniin. Eli meijan tiet eroavat nytten, ainakin asuinpaikkallisesti. Jepjep. Taytyy kylla myontaa, etta vahan janskaa menna yksinaan johonkin random hostelliin. Mutta vitut, se on nyt homman nimi ja silla sipuli!

Mun ajatukset katkesi nyt ihan taysin, koska Nasta infosi, etta Britneyn uus video on nyt youtubessa. Shiabura.

Kirjotan sitten taas joskus, kauhea ikava kaikkia ja parjatkaa siella! Ja arvostakaa... juttuja!

(Ja mamalle viela extra kiitsat Paulo Coelhon Pyhiinvaeltajasta. Se on ollut apuna avaamassa silmia asioille, joihin olen JO nyt taalla tottunu*)

*Sen takia ma niihin laattoihin tanaan tuijottelin, ku tajusin, etta en helvetissa halua missata nyt mtn kun taalla kerran oon!

<3333333333

Vain elamaa, ei sen enempaa

Jepulisjee. Pikku hiljaa rupean taalla tottumaan paikalliseen elamaan. Silti olen vielakin kummissani siita miten ihania ihmiset taalla ovat. kaikki puhuvat toisilleen, kaikki. ja jos nyt minulle vaikka sattumoisin iskisi kauhea puheripuli esimerkiksi junassa, loytaisin aivan varmasti tuossa tuokiossa juttu seuraa, ja parasta on etta kukaan ei luulisi minun olevan kannissa tai muuten vain hullu. Esimerkiksi KAIKKIALLA tervehditaan sanomalla "hey, how are you doing?". Johon tietenkin vastataan kohteliaasti etta fine, and juu ja niin edespain. Nastan kanssa leikittiin eilen ajatuksella etta mitenkohan esimerkiksi r-kioskin neiti suomessa reagoisi jos ostaisi suklaa patukan ja kysyisi samalla etta miten neidilla noin ylipaatansa elama menee. huh.

Toitakin haeskelin tossa pari paivaa sitten, mutta aika penkin alle meni. Jaadyttyani noin joka paikassa missa kavin, ja kayttydyttyani juuri niin kuin ei pitaisi, alkoi epatoivo pikku hiljaa vallata minut. mutta en makaan semmosta ihmista haluaisi toihin joka sanoisi haluavansa tyoskennella kahvissa. niinkuin itse tein. Ensimmaisessa paikassa nainen kysyi etta minkalaista tyota haluaisin tehda ja paniikin ja pitkan hiljaisuuden jalkeen tokaisin etta "If I could work in coffee" etta semmosta. mutta nyt kun olen pahimmat kuumotukset ja toivottavasti pahimmat tyonhaku jaatymiseni ylittanyt, toivon etta seuraava reissu menee paremmin. nyt elan vuorokauden tunnit kannykkaa tuijotellen ja odottaen soittoa tyopaikasta. Taa elamahan menee ihan kuralle vain bailatessa ja biitsilla hengatessa. ei, ei, ei... se sopii paremmin paris hiltonille, kun mulle. (vaikka en tosin valittaisi mikali rahat siihen riittais).

Eilen oltiin Nastan kanssa ulkona Sinin olessa ekaa duuni paivaa O'Malleysissa. Mentiin moikkaamaan sinia toihin ja matkalla nahtiin kuinka joukko bailaavia ihmisia tanssi jonkun matkatoimiston poydilla. Siis tosiaan, ne bailas matkatoimistossa missa oli lasiseina. Sielta ne vilkutteli ja ihmiset kadulla vilkutteli takas ja naureskeli. Kun tultiin sinia moikkaamasta kaveltiin sen samaisen paikan ohi ja joku jatka kirjaimellisesti raahasi meidat sisalle. Nasta paatyi sitten samantien tanssimaan poydalle, ja hetken sen miehen kanssa rupateltuani, selvisi etta paikan pomo lopettaa tyot ja halusi pitaa "pienet" laksiaiskekkerit ennen lahtoaan. Ja niin, bileiden teemahan oli sitten "let's trash this fucking place up!" Se kyseinen mieskin oli vain mennyt sisalle, ja ei tuntenut niita ihmisia sielta, niinkuin emme mekaan. muutaman viinihuikallisen ja tanssahtelun jalkeen painuttiin pihalle ja jatkettiin matkaa. Jos ajattelisin taman saman tapahtuvan suomessa, etta esimerkiksi pick a delin henkilokunta tanssisi kaupan poydilla tukka viinaa taynna, niin voin kylla kuvitella kuinka akkia olisi poliisit paikalla. kaikki kiva on suomessa niin laitonta, huh :(

Ilmat on olleet suht suotuisia. Toissapaivana fiilattiin 35 asteen lampoa chillailemalla surffareiden suosimalla Bondai biitsilla. Oli muuten ihanaa! Nastan kanssa uskaltauduttiin aaltoihinkin pelleilemaan, kunnes rantavahti kuulutti, etta merivirtaus??? lahestyy, ja kaikkien pitaa tulla pois vedesta. Oltiin sen verran kaukana rannasta, etta siina sai kylla semisti henkensa edesta uida. Oli aika sairas tunne uida kaikinvoimin kohti rantaa, koska merivirran voimistuttua tuntui ettei liikkuisi juuri ollenkaan eteenpain. Vahan kuin oltais juoksumatolla oltu, koska vesi veti koko ajan takaisin ulapalle. Siita kuitenkin selviydyttiin ja oli paivan urheilutkin sitten samalla pulkassa. Ne aallot on vaan niin vastustamattomia!

Elama jatkuu, ja oon kuullut etta monilla menee suomessa putkeen, vaikkakin noita hulluja on liikkeella. Mulla on ikava teita kaikkia, ja toivon etta muistatte edes mun nimen kun palaan taalta rapakon takaa :)

HEIBAAAAAAAAA<33