Hei.
Kaikki ihanat rakkaat ihmiset siella Suomessa. Nain aluksi voisin sanoa, etta on kylla kamala ikava ja vasta nain kaukana ollessaan ihminen osaa arvostaa kaikkia niita pienia asioita rutiini rikkaassa elamassaan. Siina "normaalissa" elamassa.
Hmm. Tanaan ajattelin kirjoittaa vain kaikista pienista asioista mita taalla on, ja mita itseasiassa varmaan jokainen meista on tullut nakemaan.
Ensinnakin, taa elain maailma taalla on mita eriskummallisin verrattuna Suomeen. Ollaan Nastan ja Sinin kanssa jo muutamaan otteseen nahty semmosia kissan kokosia rottia juoksevan meijan roskiksesta viemareiden turvaan. Siis oikeasti. Semmoset koti rotat, mita meilla Suomessa pidetaan lemikkeina juoksemassa ympyraa neljan seinan sisalla, ei oo mtn verrattuna naihin hc ihmissyoja rottiin mita taalla semisti kuhisee. hyi satana!
Ja joka ilta, kun tulee vahanki pimeampi, lentaa tosta meijan kattoterassin yli semmoset 50 lepakkoa. Siis ihan niita real dealeja :D Ollaan pohdiskeltu, etta mihin ne mahtaa olla matkalla ja tultu siihen tulokseen, etta ne on menossa semmoseen lepakko puistoon hengaamaan, mita taalla Sydneyssa on muutama. Mutta jumalauta ne on isoja ku mitka! Peloteltuani Sinia lepakko tarinoilla, on silla sitten ollu oikeen agentti meininki tuolta katolta pyykkeja hakiessa. Ja itsehan olen joutunut sinne vartioimaan selustaa ettei "ne verenhimoset vamppyyrit" paase ylattamaaan Sinia.
Eilen paivalla oltiin hengailemassa tossa lahipuistossa, missa jengi pelailee fudista ja lenkkeilee. Matkalla sinne tormattiin puuhun mika oli taynna semmosia pikku papukaijoja, vai mitakohan ne nyt onkaan. Ihan sairaan outoa et kaikki elaimet mita suomessa myydaan jossain elain putiikeissa vetelee taalla ihanku vetta vaan.
Tosiaan, olen unohtanut kertoa, etta me tosissaan eletaan semmosessa yksiossa Kings Crossilla. Taa kyseinen paikkahan on tunnettu semi vaarallisena asuinalueena. Toi paatie kuhisee huoria, spurguja ja diilereita, eli ihan oikea paikka meille kolmelle sinisilmaiselle suomalaiselle tytolle! Koko tota paakatua paallystaa siella taalla olevia laattoja teksteineen. En ole kiinnittanyt niihin aikaisemmin huomiota, mutta tanaan tsuppailin tanne nettikahvilaan paa painuksissa teksteja lukien, niin etta meinasin tolppaan tormata (tekstit kertovat Kings Crossin historiasta).
Meilla on ollu nyt tassa tyttojen kanssa semmonen perinne, etta perjantaisin syodaan yhdessa ulkona. Tanaan paatettiin lounastaan meidan kampasta noin 50 metrin paassa sijaitsevassa pikku kahvilassa, mihin Nasta on kuolannut paasevansa. Paikka on pieni, ehka semmosen perus normaalin huoneen kokoinen. Sen seinat on taynna niin mustavalkoisia kuin varillisiakin valokuvia erillaisissa kehyksissa. Meita palveli semmonen vanha italialainen elamaa nahnyt hupsu herra. "Hupsu" johtuen siita, etta hanella on ilmeisesti tapana huudella ihmisille jotka kulkevat paikan ohi. Syotyamme ruuan ulkona auringossa, paatettiin menna sisalle syomaan jatskit. Pohdiskeltiin niiden valokuvien merkitysta ja keskustelumme kaantyi hiljalleen herran seksuaaliseen suuntautumiseen, hanen lampimasti halaillessa tuttua mies asiakasta. Se herra hopotteli meille niita naita, ja toi meille kirjan, jonka nimi oli "The people at Cross". Kirjasta meille selvisi, etta se hupsu herra on muuttanut tanne aikakausia sitten Italiasta ja han on ollut siina paikassa toissa 40 vuotta. Valokuvat seinalla ovat ihmisista, joista herra pitaa. Voin varmaan todeta meidan kaikkien puolesta, etta tanaan jos joskus ollaan koettu kultturellinen orgasmi. Pieni pala Italiaa, sekoitettuna Sydneyn pahamaineisimpaan paikkaan, hoystettyna vanhalla hupsulla puppelipojalla ja paallystettyna tarinoita kertovilla valokuvilla. VAU! Ja ajatella, etta meidan tarvitsi poistua kotoa vain se hassut 50 metria.
Mun ajatukset katkeilee koska tytot hopsottaa tossa jotain. Taytyy harmikseni todeta, etta mun verbaalinen lahjakkuus on riittamatonta vangitsemaan tekstiin sita mika pitaisi itse kokea.
Blah!
Ja sitten arkisempiin juttuihin, eli mehan sitten tosiaan tiistaina muutetaan, Nasta ja Sini jaa King Crossille ja itse suuntaan tohon 15 minuutin junamatkan paahan, Newtowniin. Eli meijan tiet eroavat nytten, ainakin asuinpaikkallisesti. Jepjep. Taytyy kylla myontaa, etta vahan janskaa menna yksinaan johonkin random hostelliin. Mutta vitut, se on nyt homman nimi ja silla sipuli!
Mun ajatukset katkesi nyt ihan taysin, koska Nasta infosi, etta Britneyn uus video on nyt youtubessa. Shiabura.
Kirjotan sitten taas joskus, kauhea ikava kaikkia ja parjatkaa siella! Ja arvostakaa... juttuja!
(Ja mamalle viela extra kiitsat Paulo Coelhon Pyhiinvaeltajasta. Se on ollut apuna avaamassa silmia asioille, joihin olen JO nyt taalla tottunu*)
*Sen takia ma niihin laattoihin tanaan tuijottelin, ku tajusin, etta en helvetissa halua missata nyt mtn kun taalla kerran oon!
<3333333333
No comments:
Post a Comment