Elaman vuoristorata ei vaan lopu!

Jeap jeap jeap...

*Niin kuin otsikosta voi paatella, on ollu nyt jo pari viikkoa aikamoista vuoristorataa elama taalla. Valilla on huonoja paivia ja valilla hyvia, ihan niinku kaikilla meilla, kaikkialla. Nyt on vaan ollu vahan liikaa niita huonoja paivia. Pari kertaa, tai oikeastaan jo enemman kun pari oon meinannu jo luovuttaa ja ollu maksun paassa takasin paluu lentolipuista. huh.

Ja nyt olen tajunnut sen, tai jo oikeastaan aikoja sitten, etta vaikka olisi toisella puolen maapalloa, ei asioita vaan paase karkuun.

Kaikista pahinta on se, etta taalla yksin olessa tulee mietittya kaikkia asioita. Sehan on ihan helvetin hyva juttu, mutta kuten naapuri hurrilassa sanottu kaikista asioista liikaa tekemalla saa syovan, niin sama patee varmastikkin omien asioiden kanssa liikaa yksin painimiseen. Huh, tulipa pitka lause.

Ihan tilanne infoks, istun tassa meidan naapuri baarissa bissella. Oli pakko ostaa, kun kaupan paallisena saa kayttaa tata "NOPEAA" konetta. Yeah. Ja bissekin maistuu.


Noh, alku avautumisista sitten etia pain.

Tosiaan, sain sen tyopaikan maanantaina, ja kuten edellisessa merkinnassa tulee selkeasti esille, niin olin enemman kuin iloinen sen saatuani. No siinahan sitten karvistelin kolmisen paivaa fyysisia toita tehden, eli niita helvetin koukkuja pahviesitteisiin laittaen.

Oli mulla kylla hauskaakin :D Kolmantena paivana eli keskiviikkona sinne tuli yks uus tytto. Istuin siina poydassa niita toita duunaten ja se tytto rupes tekemaan samaa hommaa siina mun vieressa. Istuttiin siina hiljaa ja sivu silmalla huomasin kun se tytto tsiigaili mun liikkeita ja rupesi kiristamaan tahtia. No mina tietenkin kolmen paivan rautaisella kokemuksellani ajattelin, etta "helvetin keltanokka... tulee saatana tohon jotain kukkoilemaan, itsehan en ammattilaiselle alkais." Ja koska tunnetusti meidan perheessahan on taa voitontahto verissa, niin vaistomaisesti rupesin sitten vetelemaan niita koukkuja niin, etta oli sormet verilla. Meni hetki ja se tytto sit kysy, etta miten taa sujuu parhaimmalla tavalla. Sitten tajusin semmosen itsestaan selvyyden, etta se oli vaan koittanu ottaa mallia, etta miten hommat hoituu. Ja mina idioottina ja kilpailuviettisena tietenki otin heti sen haasteena vastaan. Mut pointsit faijalle ja broidille mun kouluttamisesta, etta pitaa joku papereiden koukutuskin ottaa kilpailuna :D (ja terkut <3)

Jooh no siinahan se keskiviikko paiva menikin, kunnes paivan paatteeks saatiin rahat kouraan ja viela semmonen mukava info paalle, etta saadaan kaikki potkut.

Vittu mita paskaa, siina tyoilmotuksessa luvattiin, etta kaheks viikoks tai enemmaks ajaks toita. Juuuuuh, no kolme paivaa duunia. on seki ihan ok.

Siinahan ma sitten jatkoin masistelua toista paastyani, koska se ainut asia minka ma taalla haluun (rahan ja maineen lisaks) on yks pirun skeittilauta! Ja mun haaveet siita muris ku haukku konsanaan.

Viikonlopun sitten uiskentelin itsesaalin syvassa meressa ja parilla itku soitolla oli mamaakin pakko kiusata. Voin kertoa, etta mun tila ei ollut kauhean kaukana semmosesta legendaarisesta lauseesta kuin "KUKAAN EI RAKASTA MUA!!"

Hengailin sitten viikonlopun Palmsissa (Kings Crossilla) mieltani piristaen, missa meijan suomalais legioona pitaa majapaikkaansa. Meitahan on taalla nyt ihan yber katras kun Pekkakin paas taydentamaan meidan tuulipukukansaa. Kokonaisuudessaanhan meita on taallaMINA, Nasta, Sini, Arina, Niko ja Pekka. Ja mun newtown poitsua, Ottoa, unohtamatta.

Maanantai tuli ja olin jo valmistautunut tyhjan tayteiseen viikkoon kun sain soiton Anitalta, silta mun pomolta. Se totes, etta ois sittenki toita tarjolla ja mahan, vaikka vitun vihanen niista potkuista olin, nielin ylpeyteni ja sanoin, etta mahtavaa!

Alotin sitten tiistaina duunit (TAAS) ja taytyy sanoa, etta huomatessani, etta olin ainut joka oli pyydetty takas toihin mut valtas semmonen ihmeellinen tunne. Mikas se nyt taas olikaan... Ainiin! Iloisuus!
En ma nyt viitti ylpeilla tai mitaan, mutta sen lisaks, etta oon maailman neljanneks nopeimmassa vesijuoksu tiimissa niin luulempa, etta oon Marrickvillen (Sydneyn paikallinen Roihuvuoren teollisuusalue) paras koukuttaja. Jeah :DDD Tai ei valttamatta Marrickvillen, mutta ainaskin meidan duunin.

Mun paivahan sitten viela parani entisestaan, kun sain ylennyksen ja paasin pomojen kanssa isoon varastoon tyoskentelemaan "kankaiden pakkaajana" (hahahah, ma tiedan, saalittavaa!!) Jooh... toihan oli sitten ihan taivas mulle, kun sen ainaisen koukutuksen sijaan paasin tyontamaan kankaita pusseihin, josta ma olin ensin innoissani ku pedofiili lapsesta. Intoni jatkui sitten tahan paivaan, eli torstaihin saakka. Nyt oon jo tostakin aevan puhki. 9 tuntia joka paiva samaa liiketta, joka tapahtuu pelkastaan kasilla. Mut en oikeasti valita, oon vaan ilonen etta sain pitaa sen duunin. Helvetin ilonen. Sitapaitsi jos ei muuta, niin ainakin kadet pysyy trimmissa ;)

Hostelilla kaikki jatkuu niin kuin aina. Eilen oli TAAS tappelu. Olin ulkona Brandenin kanssa, ja kun tulin takas kuulin Otolta, etta se yks armenialainen jatka (n. 42 vuotias) oli vetany yhta Benia ( perikymppinen aussi kundi ja tayspainen nisti) ja yhta toista jabaa dunkkuun. Syyta en tieda, enka jaksa edes kysya. Tappeluita syntyy millon mistakin, poliittisista keskusteluista ja juusto varkauksista. Ihan perus. Tanaan sitten kun paasin toista, niin silla toisella jaballa oli silmalappu ja laastareita naamassa ja se armenialainen jaba on kuulema vielakin putkassa.

Semmosta pojilla.

Ja noi tytot on nyt muuten vaan niin pimeita, etten jaksa edes siita kirjottaa :D enka tanne edes viitsi, koska vahan isompi lintu laulo, etta taalla kay myos semi asiallisempaa jengia lukemassa. Terguja!

Joo siita eilisesta viela... Niin oltiin tosiaan Brandenin kanssa Bank Hotelissa, joka on meijan vakkari paikka. Oli ihan sika kova meno, ja tutustuin Brandenin iiiihaniin kavereihin, joiden kanssa mennaan lauantaina Sydneyn kuulema parhaimpaan meno mestaan. Kaikki ne oli paalle 30, Branden mukaanlukien, mutta ei se menoa haittaa. Toisinaan viihdyn vahan aikuisemmassa seurassa, vaikka ei ne kylla sita oikeasti edes ole :D

Joo, etta elama hymyilee. Valilla vittumaisesti ja toisinaan ihan kivasti.

On vahan vaikeeta, mutta niin kaikilla joskus. Toivottavasti taa lahtis nyt vaikka duunien mukana paremmin rullamaan.

Mulla ei sitten varmaan vahaan aikaan ole mitaan sanottavaa, koska kaikki tulee pyorimaan ens viikon toiden ymparilla, MIKALI ne ei taas potki meita sielta.

Niiinh, ja jahka lopetan sen itsestani peilikuvien oton, niin koitan ruveta hommiin ja ottaa kuvia esim. mun hostellista. Siten voitte vaihtaa fiktiiviset visionne fyysisiin kuvaelamyksiin mun hellholesta.

Lahen tasta nukkumaan, tuli tosi turha postaus, mut ainaski jotain. Ja D jos luet tan, niin mailin sulle myohemmin.

Kuulin, etta siella on lunta! NAUTTIKAA, kun sita viela on. Kohta se ilmastonmuutos vie lumetkin.

Parjailkaa siella kullat!!! Ja rakkautta. Ja pus pus!


(* Kyseinen perustuu puhtaasti vakaaseen faktapohjaan ja ei sisalla sarkastisia ilmauksia!)
(Eli tyhmille [kts. sanakirjasta "tamperelainen"], etta asiat on oikeasti ihan hyvin ja kylla ma parjaan taalla :D)