Monday, September 22, 2008

Bailaa, bailaa ja bailaa.

Paivat kuluu... bailatessa ja nukkuessa. Kohta se toiden saanti rupeaa olemaan aika pakollista ellen halua kamppamme vieressa sijaitsevaan punaisten lyhtyen kadulle myymaan itseani. Tai strippaamaan. Joo, ehka se kahvila/baari duuni sopii mulle sittenkin paremmin. Tytot vei mut pari pv sitten ekaa kertaa bondi beachille, joka on taalla semmonen nuorten ja surffareitten mesta. Oli muuten aivan uskomattoman hulppeat nakymat! Seka rannalla, etta siella olevissa ihmisissa riitti ihmettelemista seka silman ruokaa ;) yau! Aallot oli viela suht pienia, mutta isompia kuin euroopassa yleensa. Surffarit siella veteli ku viimesta paivaa, ja paatettiin Nastan kanssa, etta pakko se on surffikurssi ottaa! Huh! Uskaltauduttiin veteenki menna, vaikka se oli tosin vasta 15 asteista, siis yhta lamminta ku siella suomessa on ilma >:)

Eilen sitten tosissaan lahdin yksin suunnistamaan kohti tuntematonta maaranpaata, Sinin lahdettya matkoihinsa (bondi beachille) ja Nastan toissa olessa. Matkani paatyi eraaseen baariin homokadun varrelle, missa ulkona tupakalla olevat ihmiset ihmettelivat surullista ilmettani ja pyysivat minut sisaan tuopille. Schoonerille, niinkuin taalla sanotaan! Siella sitten suureen aanen nyyhkytin ystavieni hylanneen minut, vaikka tosiasiassa jatin Nastan ja Sinin O'malleysiin kylastyttyani irkkuihin. Ja siihen yhteen jenkki mieheen, kenen kaveri oli vaihtanut jenkkijaban hatun minun hattuuni ja haipynyt sitten strippareita katsomaan, muutama paiva sitten. Marttyyrinen olemukseni upposi ihmisiin baarissa kuin veitsi sulaan voihin ja meista tuli kavereita. Siina sitten muutaman tuopin verran istuskelin heidan kanssaan miettien maailman parantamista ynna muita humalan tuomia ajatuksia. Kello naytti jo kolmea ja ajattelin lahtea kotiin nukkumaan. Toivotin hyvat yot ja viela puhelin numerot vaihdettua, sain porukalta halaukset. Toivottavasti naamme viela uudemman kerran!

Alan pikku hiljaa tottumaan meininkiin taalla, vaikka ikava on kova! Onneksi aidin kanssa puhuminen piristi! Tammonen luuseri mammantytto kun olen. Hah. Tatuoinnin selittaminen kysyjille on ollut joka iltainen rituaali, ja itsellekkin se on tullut muutaman kerran hoettua. Onneksi on se oikeassa ranteessa suojelemassa itselta, ja vasemmassa rannekoru muistuttamassa ihmisesta.

Terkkuja down underista, Jukeboxijuuli (niinkuin minut on taalla uudelleen nimetty)

1 comment:

Inka said...

oi kun sulla on siellä siistiä! ehkäpä törmätään vielä siellä suunnalla jos kaikki menee mulla putkeen! (: